tänään on perjantai. olen ollut kotona neljä kokonaista päivää, ja yrittänyt totutella tähän ihanaan adventin ajan loskaan. olemme hannun kanssa puurtaneet raporttia (kyllä se kohta varmaan valmistuu), olen hoitanut kadonneista luottokorteista johtuvia pankkiasioita, tavannut ihmisiä ja allekirjoittanut vuokrasopimuksen. muutamme katin ja jennin kanssa espoon kirkkojärvellä sijaitsevaan rivombrosaan tammikuussa.
matka on nyt auttamatta takana. rattaat pyörivät päässä ja prosessoivat kaikkea nähtyä ja koettua. on ihanaa olla kotona ja odottaa joulua ja tietää, että on yhtä valtavaa kokemusta rikkaampi kuin neljä kuukautta sitten.
vielä lyhyt kertomus siitä, kuinka lml toimi iloksemme epävarmana loppuun asti. lauantaisen pakkaus- ja tuliaistenostopaniikin jälkeen oli mukava lähteä sunnuntaiaamuna rauhassa kentälle (tai piti silloinkin vielä jotain pakata). seitsemäksi tilattua autokyytiä ei vaan näkynyt ja kuulunut, alettiin vähän hermoilla että tuleeko tästä ikinä mitään. 7.20 päätettiin että nyt riitti (siihen mennessä lml:n logistiikkavastaava ei ollut vastannut yritryksistä huolimatta puhelimeen), ja napattiin tuttu tuk-tuk kuski (se oli se lätsä, jonka olimme edellisenä iltana pettäneet pahasti kun ei saatu siihen yhteyttä ja haluttiin lähteä paljon sovittua aikaisemmin pois ravintolasta ja otettiin toinen kuski, nyt maksettiin sille ja kaikki hyvin), joka vei meidät ennätysajassa lentokentälle.
ja siitä eteenpäin kaikki sujuikin tosi sulavasti. matkatavaroiden ylipainosta ei huomautettu, ensimmäinen kone lähti ajoissa joten tiukka vaihto bangkokissa ei ollut liian tiukka, ja päästiin turvallisesti ja iloisesti finnairin valtavaan MD-11:sta. tai no, jos ei lasketa sitä että uuden uutukainen (epä)aito louis vuitton-kassini veti mut kumoon juuri koneen porteilla kun yritin nostaa pudonnutta passiani. siinä sitten rehellisesti pyllähdin ja huokasin syvään ennen kuin kiskoin itseni ylös. kai sitä ihmisen joskus kaatua täytyy!
koneessa lähinnä syötiin ja katseltiin leffoja. seutulassa olikin sitten vastassa iloinen porukka! ja oli mieletöntä astua kylmään (hah) ulkoilmaan ja autoon... toisaalta tuntui kuin olisi ollut sata vuotta pois, toisaalta kuin ei ikinä olisi lähtenytkään.
tämä on viimeinen kirjoitus jonka tähän blogiin kirjoitan. siis kiitos, kiitos kaikille lukijoille ja ihanille kommentoijille, voin vakuuttaa että meillä on ollut todella hauskaa teidän kommentteja lukiessa! varmasti hauskempaa kuin teillä :)
perjantai 7. joulukuuta 2007
sunnuntai 2. joulukuuta 2007
moon ihan pihalla
kotona!
ei tunnu mitenkään oudolta, ja siksi tuntuu tosi oudolta. ehkä huomenna aamulla sitten. hirveän epätodellinen olo. kolme kuukautta? se on pitkä lyhyt aika. tuntuu kuin olisin ollut kotona viimeksi 100 vuotta sitten, ja toisaalta kuin päivääkään ei olis ollut pois.
sauna oli mahtava asia. ja hyvä ruoka ja iloiset vastaanottajat!
matkat meni oikein mukavasti ja jouhevasti, eikä tarvinnut maksaa ylimääräistä matkatavaroiden (tai omista) lisäkiloista.
mutta huh huh sentään. täällä tulee näköjään ä:n pisteetkin ihan itsestään!
ei tunnu mitenkään oudolta, ja siksi tuntuu tosi oudolta. ehkä huomenna aamulla sitten. hirveän epätodellinen olo. kolme kuukautta? se on pitkä lyhyt aika. tuntuu kuin olisin ollut kotona viimeksi 100 vuotta sitten, ja toisaalta kuin päivääkään ei olis ollut pois.
sauna oli mahtava asia. ja hyvä ruoka ja iloiset vastaanottajat!
matkat meni oikein mukavasti ja jouhevasti, eikä tarvinnut maksaa ylimääräistä matkatavaroiden (tai omista) lisäkiloista.
mutta huh huh sentään. täällä tulee näköjään ä:n pisteetkin ihan itsestään!
perjantai 30. marraskuuta 2007
in memoriam
haluan omistaa tämän blogikirjoituksen kaikille niille mahtaville nimeamillemme hahmoille, joihin olemme harjoittelun aikana tormanneet. saattaa olla hyvinkin tylsaa luettavaa, mutta ainakin pysyy sitten itsella muistissa.
phnom srouchin vaki:
projektijohtaja pomis, joka oli paikalla vain yhden viikon meidan siella ollessa. istui ilomastoidussa toimistossaan ja toisteli enjoy your relaxssssss.
ihmisoikeustyontekija viiksi, pitka ja laiha mutta janteva kaveri joka puhui huonoa englantia ja siita huolimatta oli usein tulkkaamassa meille. panttasi naisten vessaa vaikka miesten vessa olisi ollut vapaa.
terveysviranomainen gekko, selkeasti paremmasta perheesta tuleva ja hyvinpukeutuva keikari, jonka kanssa kuljimme monessa koulutuksessa. valistaa aidsin ehkaisysta ja imettamisesta (jalkimmaisesta nahtiin kuvamateriaalia).
talous- ja logistiikkapomo nilkkis, lahestulkoon asui suljettujen ovien ja verhojen takana toimistossa, ja nyrjaytti nilkkansa lentopallopelissa.
logistiikkavastaava tiikeri, matala aani ja korkea nauru. mahtava mies, kaytti uber-tennissukkia ja hoiti lopulta aina hommat kotiin. oletettava salasuhde paa:n kanssa. miehen hiusvaha hoyrysti aina auton ikkunat hetkessa.
"hovimestari" paa, siivoojan, kokin ja vartijoiden esimies. hilpea nuori nainen, joka pukeutui natisti ja kavi ilta-ajeluilla tiikerin kanssa.
ceo miina, kertoili meille maamiinoista alueella. korjasimme hanen ison raporttinsa kieliopin. (ceo=community empowerment officer, "kenttapomo")
ceo mekkis, mekkomies, viihdyttava pieni ukko jonka kielitaito oli huono mutta yritysta ei puuttunut. kuljeskeli ympariinsa krama-huivi mekkona. taputteli kurpitsoita.
ceo nurkkis, nainen joka soitteli (lemmen)puheluita joka aamu, paiva ja ilta asuntolan nurkalla. irtisanoutui meidan aikana, epailen etta se johtui meista.
seuraavat cef:t ja vapaaehtoiset, (community empowerment facilitator, varsinainen kenttatyontekija, ceo:n alainen): him, all-time favourite, urheilusukka- ja avokasnainen, nimi kertoo jo paljon, j-lo, naytti jennifer lopezilta, kalju, kaljuuntuva nainen joka lauloi (liikaa) karaokea, gs, jonka nimi tarkoittaa golden star, vapaaehtoinen joka vei meidat vesiputoukselle, ss, silver star, edellisen ystava ja aseenkantaja jonka nimea emme koskaan saaneet selville ja gael garcia bernal, mystinen ja alakuloinen henkilo joka naytti hieman talta kyseiselta nayttelijalta ja asui vajassa. surullisen hahmon ritari.
kokki/siivooja kanalja, jonka ikimuistoiset ruoat ovat painuneet verkkokalvoille ja makunystyroille iaksi. epailtava salasuhde gekoon kanssa.
kuskikuski, ihana pieni mies jolla oli iso maha ja laihat jalat. osti meille maina friteerattuja banaaneja ja pesi auton joessa. syotti kanoja ja sytytti kynttiloita jos sahkot loppui.
toinen kuski hypsy, pitka mies jolla oli laiskat silmat ja kasittamattomin puhelimen soittoaani ikina. hurmaava tyyppi!
bavelin vaki:
projektin johtaja pusis, pieni mies jolla on kikkara tukka, maastohousut vyotetty kainaloihin ja pusukalahuulet. hanella on takanaan uskomaton selviytymistarina punakhmeerien kynsista.
oikeusvirkamies ässä, mahtava mies ja mahtavat keskustelut meilla oli. han aloitti joka lauseen kirjaimella s... toimi loistavana tulkkina monessa tilanteessa.
ihmisoikeustyontekija hujoppi, kynaniskojen kynaniska, mielettoman pitka ja laiha mies taman maan asteikolla. ehka salasuhde paikallisen paa:n kanssa.
terveysviranomainen koura, vei meidat katsomaan ankkafarmeja ja me oltiin ihan pihalla.
logistiikkavastaava tiikeri, sai nimensa ps:n kollegan mukaan. pisti mut laskemaan sen yhden laskun ehka miljoona kertaa. oletettava salasuhde paa:n kanssa, huomatkaa ristiriita.
paikallinen paa, neiti jonka huoneessa asuin ja josta onnistuin haatamaan hanet pois kun yritin olla kohtelias. oletettavasti salasuhde ehka sadan tyypin kanssa.
ceo puu, sekopaa mies mutta mahtava, vei meidat mopolla sinne tosi kaukaiseen kylaan. tahan tyyppiin tutustuimme aika hyvin. sen nimi oli ehka try=puu.
ceo tiistai, toinen tutuksi tullut mieshenkilo, kavimme myos hanen kotonaan. nauroi kun me aina syotiin saamaa ruokaa ravintolassa. tunnetaan myos nimella blt.
ceo hypsy, sama etunimi kuin ps:n kuskilla, siksi myos sama lempinimi. piilotti tietokoneensa aina lakanan alle jottei me paastaisi siihen kasiksi.
cef:t nälkki, joka selvasti olisi halunnut (sala)suhteen itsensa ja puun valille, gloria, voi gloria!, lpk, mies joka pukeutui trenssin, reisitaskuhousujen ja laskipohjakenkien kummalliseen yhdistelmaan.
kuski moskova, hieno mies jolla oli kihara tukka ja lainapeite. pukeutui moskova-kenkiin, siita nimi. loogisesti toisen kuskin nimi onkin sitten
pietari, keitti meille kuumaa vetta kun sahkot oli pois. mutta ajoi kanan yli, siita vahan miinusta.
muita henkiloita:
tampiot (iso- ja pikku-), gg-hotellin yotyontekijat, joiden kanssa ei kannata hoitaa mitaan asioita koska joku menee aina pieleen. meille on mm. tilattu yksi ylimaarainen kuski, yksi ylimaarainen hotelliyo ja mita viela.
vakkarituk-tuk-kuskimme lätsä, silla oli ennen hattu paassa, nykyaan se on vahan vanhentunut, lainis, silla on lainapeite jonka se peittaa kyparalla, ja peruskuski, jota ihan alkuaikoina kaytettiin mutta joka on arsyttava kun se kitisee hinnoista.
musta pekka, kadunkulmassa olevan kattoravintolan omistaja, joka nayttaa talta sarjakuvasankarilta.
hp, hampaaton paholainen, jonka meinasin ihan unohtaa. nuori miestarjoilija jolla on isot kolot hampaiden valeissa ja joka sekoili meidan tilausten kanssa kerran siihen malliin, etta jossain vaiheessa kaikki mun vihantunteet kohdistui ja kulminoitui siihen. nykyaan olemme jo taas ystavat ja iloitsen aina sen nakemisesta kun se on niin huvittavan pihalla kaikesta.
apua miten pitka juttu! en varmaan muistanut laheskaan kaikkia mutta lisailen naita sitten. nyt pakkaamaan! (as if.)
phnom srouchin vaki:
projektijohtaja pomis, joka oli paikalla vain yhden viikon meidan siella ollessa. istui ilomastoidussa toimistossaan ja toisteli enjoy your relaxssssss.
ihmisoikeustyontekija viiksi, pitka ja laiha mutta janteva kaveri joka puhui huonoa englantia ja siita huolimatta oli usein tulkkaamassa meille. panttasi naisten vessaa vaikka miesten vessa olisi ollut vapaa.
terveysviranomainen gekko, selkeasti paremmasta perheesta tuleva ja hyvinpukeutuva keikari, jonka kanssa kuljimme monessa koulutuksessa. valistaa aidsin ehkaisysta ja imettamisesta (jalkimmaisesta nahtiin kuvamateriaalia).
talous- ja logistiikkapomo nilkkis, lahestulkoon asui suljettujen ovien ja verhojen takana toimistossa, ja nyrjaytti nilkkansa lentopallopelissa.
logistiikkavastaava tiikeri, matala aani ja korkea nauru. mahtava mies, kaytti uber-tennissukkia ja hoiti lopulta aina hommat kotiin. oletettava salasuhde paa:n kanssa. miehen hiusvaha hoyrysti aina auton ikkunat hetkessa.
"hovimestari" paa, siivoojan, kokin ja vartijoiden esimies. hilpea nuori nainen, joka pukeutui natisti ja kavi ilta-ajeluilla tiikerin kanssa.
ceo miina, kertoili meille maamiinoista alueella. korjasimme hanen ison raporttinsa kieliopin. (ceo=community empowerment officer, "kenttapomo")
ceo mekkis, mekkomies, viihdyttava pieni ukko jonka kielitaito oli huono mutta yritysta ei puuttunut. kuljeskeli ympariinsa krama-huivi mekkona. taputteli kurpitsoita.
ceo nurkkis, nainen joka soitteli (lemmen)puheluita joka aamu, paiva ja ilta asuntolan nurkalla. irtisanoutui meidan aikana, epailen etta se johtui meista.
seuraavat cef:t ja vapaaehtoiset, (community empowerment facilitator, varsinainen kenttatyontekija, ceo:n alainen): him, all-time favourite, urheilusukka- ja avokasnainen, nimi kertoo jo paljon, j-lo, naytti jennifer lopezilta, kalju, kaljuuntuva nainen joka lauloi (liikaa) karaokea, gs, jonka nimi tarkoittaa golden star, vapaaehtoinen joka vei meidat vesiputoukselle, ss, silver star, edellisen ystava ja aseenkantaja jonka nimea emme koskaan saaneet selville ja gael garcia bernal, mystinen ja alakuloinen henkilo joka naytti hieman talta kyseiselta nayttelijalta ja asui vajassa. surullisen hahmon ritari.
kokki/siivooja kanalja, jonka ikimuistoiset ruoat ovat painuneet verkkokalvoille ja makunystyroille iaksi. epailtava salasuhde gekoon kanssa.
kuskikuski, ihana pieni mies jolla oli iso maha ja laihat jalat. osti meille maina friteerattuja banaaneja ja pesi auton joessa. syotti kanoja ja sytytti kynttiloita jos sahkot loppui.
toinen kuski hypsy, pitka mies jolla oli laiskat silmat ja kasittamattomin puhelimen soittoaani ikina. hurmaava tyyppi!
bavelin vaki:
projektin johtaja pusis, pieni mies jolla on kikkara tukka, maastohousut vyotetty kainaloihin ja pusukalahuulet. hanella on takanaan uskomaton selviytymistarina punakhmeerien kynsista.
oikeusvirkamies ässä, mahtava mies ja mahtavat keskustelut meilla oli. han aloitti joka lauseen kirjaimella s... toimi loistavana tulkkina monessa tilanteessa.
ihmisoikeustyontekija hujoppi, kynaniskojen kynaniska, mielettoman pitka ja laiha mies taman maan asteikolla. ehka salasuhde paikallisen paa:n kanssa.
terveysviranomainen koura, vei meidat katsomaan ankkafarmeja ja me oltiin ihan pihalla.
logistiikkavastaava tiikeri, sai nimensa ps:n kollegan mukaan. pisti mut laskemaan sen yhden laskun ehka miljoona kertaa. oletettava salasuhde paa:n kanssa, huomatkaa ristiriita.
paikallinen paa, neiti jonka huoneessa asuin ja josta onnistuin haatamaan hanet pois kun yritin olla kohtelias. oletettavasti salasuhde ehka sadan tyypin kanssa.
ceo puu, sekopaa mies mutta mahtava, vei meidat mopolla sinne tosi kaukaiseen kylaan. tahan tyyppiin tutustuimme aika hyvin. sen nimi oli ehka try=puu.
ceo tiistai, toinen tutuksi tullut mieshenkilo, kavimme myos hanen kotonaan. nauroi kun me aina syotiin saamaa ruokaa ravintolassa. tunnetaan myos nimella blt.
ceo hypsy, sama etunimi kuin ps:n kuskilla, siksi myos sama lempinimi. piilotti tietokoneensa aina lakanan alle jottei me paastaisi siihen kasiksi.
cef:t nälkki, joka selvasti olisi halunnut (sala)suhteen itsensa ja puun valille, gloria, voi gloria!, lpk, mies joka pukeutui trenssin, reisitaskuhousujen ja laskipohjakenkien kummalliseen yhdistelmaan.
kuski moskova, hieno mies jolla oli kihara tukka ja lainapeite. pukeutui moskova-kenkiin, siita nimi. loogisesti toisen kuskin nimi onkin sitten
pietari, keitti meille kuumaa vetta kun sahkot oli pois. mutta ajoi kanan yli, siita vahan miinusta.
muita henkiloita:
tampiot (iso- ja pikku-), gg-hotellin yotyontekijat, joiden kanssa ei kannata hoitaa mitaan asioita koska joku menee aina pieleen. meille on mm. tilattu yksi ylimaarainen kuski, yksi ylimaarainen hotelliyo ja mita viela.
vakkarituk-tuk-kuskimme lätsä, silla oli ennen hattu paassa, nykyaan se on vahan vanhentunut, lainis, silla on lainapeite jonka se peittaa kyparalla, ja peruskuski, jota ihan alkuaikoina kaytettiin mutta joka on arsyttava kun se kitisee hinnoista.
musta pekka, kadunkulmassa olevan kattoravintolan omistaja, joka nayttaa talta sarjakuvasankarilta.
hp, hampaaton paholainen, jonka meinasin ihan unohtaa. nuori miestarjoilija jolla on isot kolot hampaiden valeissa ja joka sekoili meidan tilausten kanssa kerran siihen malliin, etta jossain vaiheessa kaikki mun vihantunteet kohdistui ja kulminoitui siihen. nykyaan olemme jo taas ystavat ja iloitsen aina sen nakemisesta kun se on niin huvittavan pihalla kaikesta.
apua miten pitka juttu! en varmaan muistanut laheskaan kaikkia mutta lisailen naita sitten. nyt pakkaamaan! (as if.)
keskiviikko 28. marraskuuta 2007
hajatelmia ja tajunnanvirtaa
eilen me saatiin kunniakirjat joissa sanotaan, etta lml kunnioittaen kiittaa tyopanostamme heidan tyonsa hyvaksi. se on kehyksissa ja kaikkea ja ihan setelipaperin nakoinen, eli aika hieno. saali vaan etta se painaa aika paljon, ja paino tulee olemaan ongelma matkatavaroiden kanssa.
lml:n kambodzan projektin maajohtaja iso-d (nimi muutettu) vei meidat eilen "jaahyvaislounaalle" pp:n hienoimpaan hotelliin. siella oli mainio buffet, me hannun kanssa hamstrattiin varsinkin leipaa kun se on taalla vahan huonoa. tulipa syotya paljon. paikalla oli myos hongkongilainen vaihtari, joka lahti jo eilen kotiin.
muutettuamme siita fancysta uudesta hotellista viela viikoksi takaisin golden gateen olimme niin piheja, etta otimme vaan yhden huoneen kun se oli tahankin asti on sujunut tappeluitta. tasta seurasi se, etta gg:n tuttu henkilokunta on nyt varma siita etta me on alettu seurustella ja ne kyylaa tietavaisen nakoisina aina kun mennaan ohi.
eilen vietettiin pertsan ja kilun hautajaisia. me toivotettiin niille hauskaa loppuelamaa u-putken tuolla puolen ja vedettiin ne alas vessasta.
tanaan on lahinna haahuiltu ympariinsa, kaytiin scuba nationissa kysymassa onko meidan sukellusvalmentaja jo loytanyt pari sukelluskurssilta otettua (huonoa) kuvaa, mutta ei ollut. sitten kaytiin (toivottavasti) viimeisen kerran isossa ostoskeskuksesa hakemassa puuttuvat tuliaisjutut ja syomassa ristikon muotoisia ranskalaisia (muistatko aiti, me syotiin niita palm beach mallissa joulukuussa 1997!). lounaalla kaytiin mahtavassa kolonialismin aikaisen talon puutarhaan perustetussa paikassa, jossa oli maukuva kissa ja lihava koira.
huomasin juuri etta kaikki ne vaatteet tai kengat jotka olen taalta hankkinut on ostettu eettisesti ja/tai luontoystavallisesti orientoituneista paikoista. paitsi yhdet khmer-kengat, mutta taidan jattaa ne tanne. voin nimittain kertoa, etta harva lansimainen nainen loytaisi itselleen kivoja vaatteita taalta. sen sijaan, etta ostaisi hyvia perusvaatteita ja pari erikoista, on jokaisessa vaatekappaleessa rimssua, ketjuja, glitteria, kuvioita, vaalennusta, vetoketjuja, taskuja...ja lista jatkuu.
sunnuntaina me tullaan kotiin, ja nyt on jo torstai. hurjaa. on ihanaa tulla, odotan kaikkien nakemista ja joulua ihan hurjasti, mutta se on toisaalta tosi rankkaa. ei vaan siksi, etta helsinki-vantaalla olen luultavasti aikaerosta ja koko paivan matkustamisesta sekaisin ja aivan kuolemanvasynyt, mutta myos siksi, etta en todellakaan osaa jasentaa kolmen kuukauden aikana oppimaani, kokemaani ja nakemaani viela. en ole valmis jakamaan kokemuksiani. pelkaan joutuvani ryopytykseen ja ja kysymystulvaan, johon en osaa vastata. kuvien kanssa sitten aikanaan voi olla helpompaa, mutta nyt... onneksi koulu alkaa vasta kahden viikon paasta, saa rauhassa viimeistella raportit ja sopeutua takaisin suomeen.
eli ettehan pety jos en osaakaan heti kertoa paallimmaisia tuntoja?
lml:n kambodzan projektin maajohtaja iso-d (nimi muutettu) vei meidat eilen "jaahyvaislounaalle" pp:n hienoimpaan hotelliin. siella oli mainio buffet, me hannun kanssa hamstrattiin varsinkin leipaa kun se on taalla vahan huonoa. tulipa syotya paljon. paikalla oli myos hongkongilainen vaihtari, joka lahti jo eilen kotiin.
muutettuamme siita fancysta uudesta hotellista viela viikoksi takaisin golden gateen olimme niin piheja, etta otimme vaan yhden huoneen kun se oli tahankin asti on sujunut tappeluitta. tasta seurasi se, etta gg:n tuttu henkilokunta on nyt varma siita etta me on alettu seurustella ja ne kyylaa tietavaisen nakoisina aina kun mennaan ohi.
eilen vietettiin pertsan ja kilun hautajaisia. me toivotettiin niille hauskaa loppuelamaa u-putken tuolla puolen ja vedettiin ne alas vessasta.
tanaan on lahinna haahuiltu ympariinsa, kaytiin scuba nationissa kysymassa onko meidan sukellusvalmentaja jo loytanyt pari sukelluskurssilta otettua (huonoa) kuvaa, mutta ei ollut. sitten kaytiin (toivottavasti) viimeisen kerran isossa ostoskeskuksesa hakemassa puuttuvat tuliaisjutut ja syomassa ristikon muotoisia ranskalaisia (muistatko aiti, me syotiin niita palm beach mallissa joulukuussa 1997!). lounaalla kaytiin mahtavassa kolonialismin aikaisen talon puutarhaan perustetussa paikassa, jossa oli maukuva kissa ja lihava koira.
huomasin juuri etta kaikki ne vaatteet tai kengat jotka olen taalta hankkinut on ostettu eettisesti ja/tai luontoystavallisesti orientoituneista paikoista. paitsi yhdet khmer-kengat, mutta taidan jattaa ne tanne. voin nimittain kertoa, etta harva lansimainen nainen loytaisi itselleen kivoja vaatteita taalta. sen sijaan, etta ostaisi hyvia perusvaatteita ja pari erikoista, on jokaisessa vaatekappaleessa rimssua, ketjuja, glitteria, kuvioita, vaalennusta, vetoketjuja, taskuja...ja lista jatkuu.
sunnuntaina me tullaan kotiin, ja nyt on jo torstai. hurjaa. on ihanaa tulla, odotan kaikkien nakemista ja joulua ihan hurjasti, mutta se on toisaalta tosi rankkaa. ei vaan siksi, etta helsinki-vantaalla olen luultavasti aikaerosta ja koko paivan matkustamisesta sekaisin ja aivan kuolemanvasynyt, mutta myos siksi, etta en todellakaan osaa jasentaa kolmen kuukauden aikana oppimaani, kokemaani ja nakemaani viela. en ole valmis jakamaan kokemuksiani. pelkaan joutuvani ryopytykseen ja ja kysymystulvaan, johon en osaa vastata. kuvien kanssa sitten aikanaan voi olla helpompaa, mutta nyt... onneksi koulu alkaa vasta kahden viikon paasta, saa rauhassa viimeistella raportit ja sopeutua takaisin suomeen.
eli ettehan pety jos en osaakaan heti kertoa paallimmaisia tuntoja?
tiistai 27. marraskuuta 2007
fem därifrån!
eipa mulla sen suurempaa asiaa ole, piti vaan kirjoittaa ihan ton otsikon takia. eli viisi aamua meilla jaljella taalla, pitais ruveta jo pakkaamaan mutta ei ehka pysty.
meidan piti tanaan menna sinne kansainvaliseen azeecon-konferenssiin (ei, en todellakaan tieda mista siina on kyse ja mista nimi tulee), mutta kappas vaan ei mentykaan. hannu nimittain eilen illalla herkullisen intialaisen aterian jalkeen uhkasi hankkia ripulin, jotta ei tarvitsisi osallistua kokoukseen (ollaan liian loma- ja kotiorientoituneita). ja nyt silla on sitten oksennustauti tai lieva ruokamyrkytys tai joku muu ihana. mutta oon toiminu hoitajana, tein uroteon ja kavelin kauppaan 500 metria. kun ei taalla kukaan kavele, ja sain silla matkalla taas kaiken maailman tarjouksia. mutta hannu on jo parempi, huomenna me mennaan sit toimistolle tapaamaan davidia ehka vikan kerran. mita tasta opimme? ei pida uhkailla azeeconia.
aion jattaa tanne suunilleen kaikki ne vaatteet mitka toin mukanani. ne oli kaikki sellaisia, joita en suomessa ainakaan nyt talvella tai luultavasti ikina kayttaisi, ja taalla niita oikeasti tarvitaan. samoin jatan kaikki tuomani kengat (!!), lakanat myos. meinattiin ensin jattaa ne meidan toimistolle, mutta sitten tama eilen tapaamamme kaimani ehdotti erasta orpokotia, joka vastaanottaa mielellaan kaikkea lapsille. sinne pitaisi siis ehtia viela tassa viikolla. mutta ei hataa, kylla se rinkka silti tayttyy...
ai niin, huonoja uutisia. pertsa ja kilu, ne mun vesihyasintit, vetelee viimeisiaan laboratorio-olosuhteissa. eli me joudutaan viettamaan hautajaiset ennen lahtoa enka saakkaan niita tuotua suomeen! voi kurjuus.
meidan piti tanaan menna sinne kansainvaliseen azeecon-konferenssiin (ei, en todellakaan tieda mista siina on kyse ja mista nimi tulee), mutta kappas vaan ei mentykaan. hannu nimittain eilen illalla herkullisen intialaisen aterian jalkeen uhkasi hankkia ripulin, jotta ei tarvitsisi osallistua kokoukseen (ollaan liian loma- ja kotiorientoituneita). ja nyt silla on sitten oksennustauti tai lieva ruokamyrkytys tai joku muu ihana. mutta oon toiminu hoitajana, tein uroteon ja kavelin kauppaan 500 metria. kun ei taalla kukaan kavele, ja sain silla matkalla taas kaiken maailman tarjouksia. mutta hannu on jo parempi, huomenna me mennaan sit toimistolle tapaamaan davidia ehka vikan kerran. mita tasta opimme? ei pida uhkailla azeeconia.
aion jattaa tanne suunilleen kaikki ne vaatteet mitka toin mukanani. ne oli kaikki sellaisia, joita en suomessa ainakaan nyt talvella tai luultavasti ikina kayttaisi, ja taalla niita oikeasti tarvitaan. samoin jatan kaikki tuomani kengat (!!), lakanat myos. meinattiin ensin jattaa ne meidan toimistolle, mutta sitten tama eilen tapaamamme kaimani ehdotti erasta orpokotia, joka vastaanottaa mielellaan kaikkea lapsille. sinne pitaisi siis ehtia viela tassa viikolla. mutta ei hataa, kylla se rinkka silti tayttyy...
ai niin, huonoja uutisia. pertsa ja kilu, ne mun vesihyasintit, vetelee viimeisiaan laboratorio-olosuhteissa. eli me joudutaan viettamaan hautajaiset ennen lahtoa enka saakkaan niita tuotua suomeen! voi kurjuus.
maanantai 26. marraskuuta 2007
puuhastelua
hahaa, kommentaattorit selkeasti vahenee tai kauhistuu kun kirjoitan maraton-teksteja, taytyy siis ilmeisesti lyhentaa naita juttuja...
tanaan oli hieno kohtaaminen. olimme sopineet menevamme kahville eraan suomalaisen naisen (kaimani muuten) kanssa, joka tyoskentelee taalla kambodzassa yk:n ruokaohjelmassa. olin odottanut kohtaavani keski-ikaisen tati-ihmisen reippaiden viestien perusteella, mutta kansallismuseon portilla seisoikin jarkyttavan pitka ja hirmuisen kaunis suomalainen nuori nainen kaymassa olevan ystavansa kanssa.
olimme pirtelolla friends-nimisessa ravintolassa, josa koulutetaan kambodzan katulapsia mm. kokeiksi ja tarjoilijoiksi. puhuttiin kaikesta: politiikasta, ilmastosta, ihmisista, suomesta ja kambodzasta, siem reapista ja uskonnosta. han erotessamme toivotteli nimittain hyvaa adventtia ja kertoi olleensa lahetysseuran kautta aikanaan namibiassa.
eeva oli siis tavannut davidin joka oli kertonut lml:lla olevan suomalaisia vapaaehtoisia ja antanut yhteystietomme hanelle. hanen tyonsa on ajoittain aika samanlaista kuin meidan, he kiertavat maaseudulla ja jakavat ihan konkreettisesti ruokaa koyhille.
kavimme pirteloiden jalkeen saman lafkan kaupassa: mainio paikka! kekseliaita kasityojuttuja ja kaikkea kivaa hyvaan tarkoitukseen. ostettiin puoti melkein tyhjaksi. nyt sita tilaa matkalaukkuun.
tanaan oli hieno kohtaaminen. olimme sopineet menevamme kahville eraan suomalaisen naisen (kaimani muuten) kanssa, joka tyoskentelee taalla kambodzassa yk:n ruokaohjelmassa. olin odottanut kohtaavani keski-ikaisen tati-ihmisen reippaiden viestien perusteella, mutta kansallismuseon portilla seisoikin jarkyttavan pitka ja hirmuisen kaunis suomalainen nuori nainen kaymassa olevan ystavansa kanssa.
olimme pirtelolla friends-nimisessa ravintolassa, josa koulutetaan kambodzan katulapsia mm. kokeiksi ja tarjoilijoiksi. puhuttiin kaikesta: politiikasta, ilmastosta, ihmisista, suomesta ja kambodzasta, siem reapista ja uskonnosta. han erotessamme toivotteli nimittain hyvaa adventtia ja kertoi olleensa lahetysseuran kautta aikanaan namibiassa.
eeva oli siis tavannut davidin joka oli kertonut lml:lla olevan suomalaisia vapaaehtoisia ja antanut yhteystietomme hanelle. hanen tyonsa on ajoittain aika samanlaista kuin meidan, he kiertavat maaseudulla ja jakavat ihan konkreettisesti ruokaa koyhille.
kavimme pirteloiden jalkeen saman lafkan kaupassa: mainio paikka! kekseliaita kasityojuttuja ja kaikkea kivaa hyvaan tarkoitukseen. ostettiin puoti melkein tyhjaksi. nyt sita tilaa matkalaukkuun.
perjantai 23. marraskuuta 2007
valmiina
olemme asettuneet pysyvasti (9 aamua) pp:hen. taalla on nyt kovasti kaynnissa water festival, mita juhlitaan, koska kuningas jayavarman II johti jonkun voittoisan taistelun 1100-luvulla (tai jotain, lunttasin hannun blogista), ja koska tonle sap-joki, tulvittuaan ensin pari kuukautta, muuttaa kulkusuuntansa taas normaaliksi kohti merta. tasta johtuen (siis festivaalista) kaikki hotellit, mukaanluettuna vakkarimme golden gate, ovat taynna ja meille ei ollut sijaa majatalossa. meidan kadun kulmassa on kuitenkin kiva uusi hotelli, josta saatiin yksi (1) huone. se maksaa 50$/yo, eli gg:ssa sais omat huoneet halvemmalla, mutta mitapa siita. tama uus on sita paitsi vahan fancy, ja se on ihan kiva. siihen hintaan kuuluu aamiainen, ilmainen netti, pyykkipalvelu, hedelmakori huoneessa (??) ja kaikkein partasta, aamulla oven alitse sujautettu painotuore cambodia daily!
eika meille viela ainakaan oo tullut taistelua huoneen herruudesta, ehka sitten jos discovery channelilta ja animal planetilta tulee jotain kivaa samaan aikaan...
mutta niin. huomionarvoisinta tassa on ehka kuitenkin se, etta projektiviikot ovat nyt ohitse. ja myonnan ihan avoimesti, etta oli haikeaa jattaa bavel taakseen. viisi viikkoa phnom srouchissa nayttivat kaytannossa, mita lml:n tyo kambodzassa on, ja toimivat erinomaisena johdantona omalle harjoittelulle. kolmen bavel-viikon aikana paastiin paljon syvemmalle, tutustuttiin tyontekijoihin ja paastiin sisaan projektin maailmaan.
eilinen paiva oli hieno, vaikka siihen sisaltyi myos kiukkua, epatoivoa ja harmaita hiuksia. olimme pyytaneet paasta lahtemaan pp:hen jo aamulla, silla muuten oltaisiin perilla taas joskus yolla. ja sitapaitsi tanskalainen vaihtari maya oli jarkkaamassa illalle bileita, joihin olisimme mielellamme osallistuneet. sovimme siis logistiikka-assistentin kanssa, etta auton nokka suuntaa kohti paakaupunkia kello 8.00. matkalla piti pysahtya yhteen koulutukseen, ja sehan sopi.
kavi kuitenkin ilmi etta ollaankin lahdossa sinne kokoukseen klo 8, tiettomien taipaleiden paahan (sinne minne juututtiin viimeksi), sitten takaisin toimistolle ja puolen paivan aikaan pp:hen. hannu vahan karjahteli mutta minkas teet, toisilla kun on toita. koulutus johon osallistuimme oli kylla mielenkiintoinen: uuden kylakomitean valinta ja vaalit. ensin esiteltiin ehdokkaat, sitten aanestettiin (yleinen ja yhtalainen aanioikeus, hienoa). komiteaan paasi 2 naista ja 3 miesta, henkilollisuuksista en paassyt ihan varmuuteen koska hannu jarkkasi meidat lahtemaan mahdollisimman pian. hetken jo ajattelin etta nyt tuli tappelu, voi etta mika jatka. mutta paatin sitten olla aikuinen ja totta kai tajusin sen etta hannu, yhta paljon kuin itsekin, halusi paasta jo matkaan.
matkalla takaisin kuskimme moskova pysahteli aina kun pyysin, jotta viela saisin valokuvattua jonkun kohteen ehkapa viimeisen kerran. pysahdyimme myos viemaan kyliin jaettavia tarve-esimeita (krama-huiveja, kondomeja, kekseja, vesipulloja jne jne), ja mika mahtavinta, me saatiin auttaa kantamisessa! moskova oli vahan hammentynyt kun edes pyysin saada auttaa, mutta tyytyvainen kylla kun yhdessa saatiin homma nopeasti hoidettua. on se janna juttu miten pienesta sita saattaa ihminen nauttia, siitakin etta saa kantaa pari laatikkoa paikasta toiseen pitkan tekemattomyyden jalkeen! yhdessa talossa nahtiin maailman pienin koiranpentu, ehka muutaman paivan vanha mytty.
meilla oli kaantamassa kokousta nainen, jolle olemme antaneet lempinimen paa (pilkuilla tai ilman). ensin oli aika kiusaantunut, koska kyseinen neitokainen on juuri se, jonka huoneeseen ensin majoituin ja sitten onnistuin ajamaan hanet pois sielta. han oli hirmu mukava ja koin ehka saaneeni jonkinlaisen anteeksiannon, koska tama asia on oikeasti vaivannut minua nama viikot. hanesta oli uskomatonta etta me, ja varsinkin mina, jaksettiin kantaa painavia (...) laatikoita moskovan avuksi!
kello tuli puolenpaivan, ja auton nokka ei osoittanut suinkaan kohti paakaupunkia vaan lahinna kohti mutakuopan pohjaa, jalleen kerran. moskova on kuitenkin aika kuski ja sai karryn liikkeelle ilman enempia hankaluuksia eika meidan tarvinnut edes ulostautua autosta. lopulta (tyypillisen, kuulemma kuskien tyosopimukseen kuuluvan, kahden tunnin siestan ja hannun totaalisen kyllastymisen jalkeen) olimme viimein matkalla. yksi pahoinvoiva raskaana oleva tyontekijaneitonen jai matkalla battambangiin (en tieda oliko silla iltapaivapahoinvointia muutenkin vai oltiinko me vaan niin kauheita), muuten riehuttiin aika vapautuneesti takapenkilla. pysahdyimme yhden tyontekijan talolla tauolla, sitten han ja vaimonsa hyppasivat kyytiin ja pakollisen illallistauon kautta phnom penhiin. bileisiin ei tietenkaan enaa ehditty tai jaksettu lahtea, mutta matka oli ollut jotenkin niin kiva tyontekijoiden kanssa vitsaillessa ja jutellessa etta ei se siina vaiheessa enaa haitannutkaan.
eilen tuli vahvasti sellainen olo, etta alan olla valmis taman harjoittelun suhteen. olen nahnyt paljon asioita, ja voisin varmasti viela jaada tanne, mutta nyt alkaa olla kotiinpaluun aika. tama harjoittelu on saanut paassani liikkeelle rattaita, joiden olemassaoloa en enaa muistanut tai edes tiennyt. en tieda olenko muuttunut, ulkoisesti ainakaan (paitsi etta olen hivenen ruskeampi, toivottavasti mummi ei ensimmaiseksi taas sano etta naytan kalpealta), mutta uusia ajatuksia on, valtavasti. olen onnistunut kyseenalaistamaan aika lailla koko elamani: tyonakyma, ammatinvalinta, tulevaisuuden unelmat, tavoitteet ja kaikki ovat prosessissa. mika on tulos, sen aika nayttaa!
tanaan me ollaankin sitten shoppailtu tosi urakalla, hannu ainakin! ooh, kaikkia ihania juttuja onkin loydetty. tuliaisia, tuliaisia... (ja parit kengat.)
ai niin. vesihyasinttini pertsa ja kilu on aika hyvissa voimin rasittavan automatkan jalkeen (kuski ajoi kanan yli, tuli paisti!). ne oli yon lavuaarissa uppokastelussa.
eika meille viela ainakaan oo tullut taistelua huoneen herruudesta, ehka sitten jos discovery channelilta ja animal planetilta tulee jotain kivaa samaan aikaan...
mutta niin. huomionarvoisinta tassa on ehka kuitenkin se, etta projektiviikot ovat nyt ohitse. ja myonnan ihan avoimesti, etta oli haikeaa jattaa bavel taakseen. viisi viikkoa phnom srouchissa nayttivat kaytannossa, mita lml:n tyo kambodzassa on, ja toimivat erinomaisena johdantona omalle harjoittelulle. kolmen bavel-viikon aikana paastiin paljon syvemmalle, tutustuttiin tyontekijoihin ja paastiin sisaan projektin maailmaan.
eilinen paiva oli hieno, vaikka siihen sisaltyi myos kiukkua, epatoivoa ja harmaita hiuksia. olimme pyytaneet paasta lahtemaan pp:hen jo aamulla, silla muuten oltaisiin perilla taas joskus yolla. ja sitapaitsi tanskalainen vaihtari maya oli jarkkaamassa illalle bileita, joihin olisimme mielellamme osallistuneet. sovimme siis logistiikka-assistentin kanssa, etta auton nokka suuntaa kohti paakaupunkia kello 8.00. matkalla piti pysahtya yhteen koulutukseen, ja sehan sopi.
kavi kuitenkin ilmi etta ollaankin lahdossa sinne kokoukseen klo 8, tiettomien taipaleiden paahan (sinne minne juututtiin viimeksi), sitten takaisin toimistolle ja puolen paivan aikaan pp:hen. hannu vahan karjahteli mutta minkas teet, toisilla kun on toita. koulutus johon osallistuimme oli kylla mielenkiintoinen: uuden kylakomitean valinta ja vaalit. ensin esiteltiin ehdokkaat, sitten aanestettiin (yleinen ja yhtalainen aanioikeus, hienoa). komiteaan paasi 2 naista ja 3 miesta, henkilollisuuksista en paassyt ihan varmuuteen koska hannu jarkkasi meidat lahtemaan mahdollisimman pian. hetken jo ajattelin etta nyt tuli tappelu, voi etta mika jatka. mutta paatin sitten olla aikuinen ja totta kai tajusin sen etta hannu, yhta paljon kuin itsekin, halusi paasta jo matkaan.
matkalla takaisin kuskimme moskova pysahteli aina kun pyysin, jotta viela saisin valokuvattua jonkun kohteen ehkapa viimeisen kerran. pysahdyimme myos viemaan kyliin jaettavia tarve-esimeita (krama-huiveja, kondomeja, kekseja, vesipulloja jne jne), ja mika mahtavinta, me saatiin auttaa kantamisessa! moskova oli vahan hammentynyt kun edes pyysin saada auttaa, mutta tyytyvainen kylla kun yhdessa saatiin homma nopeasti hoidettua. on se janna juttu miten pienesta sita saattaa ihminen nauttia, siitakin etta saa kantaa pari laatikkoa paikasta toiseen pitkan tekemattomyyden jalkeen! yhdessa talossa nahtiin maailman pienin koiranpentu, ehka muutaman paivan vanha mytty.
meilla oli kaantamassa kokousta nainen, jolle olemme antaneet lempinimen paa (pilkuilla tai ilman). ensin oli aika kiusaantunut, koska kyseinen neitokainen on juuri se, jonka huoneeseen ensin majoituin ja sitten onnistuin ajamaan hanet pois sielta. han oli hirmu mukava ja koin ehka saaneeni jonkinlaisen anteeksiannon, koska tama asia on oikeasti vaivannut minua nama viikot. hanesta oli uskomatonta etta me, ja varsinkin mina, jaksettiin kantaa painavia (...) laatikoita moskovan avuksi!
kello tuli puolenpaivan, ja auton nokka ei osoittanut suinkaan kohti paakaupunkia vaan lahinna kohti mutakuopan pohjaa, jalleen kerran. moskova on kuitenkin aika kuski ja sai karryn liikkeelle ilman enempia hankaluuksia eika meidan tarvinnut edes ulostautua autosta. lopulta (tyypillisen, kuulemma kuskien tyosopimukseen kuuluvan, kahden tunnin siestan ja hannun totaalisen kyllastymisen jalkeen) olimme viimein matkalla. yksi pahoinvoiva raskaana oleva tyontekijaneitonen jai matkalla battambangiin (en tieda oliko silla iltapaivapahoinvointia muutenkin vai oltiinko me vaan niin kauheita), muuten riehuttiin aika vapautuneesti takapenkilla. pysahdyimme yhden tyontekijan talolla tauolla, sitten han ja vaimonsa hyppasivat kyytiin ja pakollisen illallistauon kautta phnom penhiin. bileisiin ei tietenkaan enaa ehditty tai jaksettu lahtea, mutta matka oli ollut jotenkin niin kiva tyontekijoiden kanssa vitsaillessa ja jutellessa etta ei se siina vaiheessa enaa haitannutkaan.
eilen tuli vahvasti sellainen olo, etta alan olla valmis taman harjoittelun suhteen. olen nahnyt paljon asioita, ja voisin varmasti viela jaada tanne, mutta nyt alkaa olla kotiinpaluun aika. tama harjoittelu on saanut paassani liikkeelle rattaita, joiden olemassaoloa en enaa muistanut tai edes tiennyt. en tieda olenko muuttunut, ulkoisesti ainakaan (paitsi etta olen hivenen ruskeampi, toivottavasti mummi ei ensimmaiseksi taas sano etta naytan kalpealta), mutta uusia ajatuksia on, valtavasti. olen onnistunut kyseenalaistamaan aika lailla koko elamani: tyonakyma, ammatinvalinta, tulevaisuuden unelmat, tavoitteet ja kaikki ovat prosessissa. mika on tulos, sen aika nayttaa!
tanaan me ollaankin sitten shoppailtu tosi urakalla, hannu ainakin! ooh, kaikkia ihania juttuja onkin loydetty. tuliaisia, tuliaisia... (ja parit kengat.)
ai niin. vesihyasinttini pertsa ja kilu on aika hyvissa voimin rasittavan automatkan jalkeen (kuski ajoi kanan yli, tuli paisti!). ne oli yon lavuaarissa uppokastelussa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)